Valokaaria

Tutkimusmatkani Kristian Blombergin runouteen jatkuu. Aloitin uusimmasta Kaikessa hiljaisuudessa -kokoelmasta, nyt on vuorossa seuraava eli Valokaaria vuodelta 2015. Tämä on kompaktimpi teos: Kaikessa hiljaisuudessa oli aikamoinen runsaudensarvi, tämä on tiiviimpi ja pienimuotoisempi. Jotenkin hyvin poesialainen teos, mitä toki voi Poesian perustajajäseneltä ja entiseltä kustannuspäälliköltä odottaa.    Tyylilajina on enimmäkseen aforistinen fragmentti, vaikka mukana on osiollinen vähän pidempääkin pohdiskelua. Avausosio ”aurinkoa vanhempi” tykittelee kuitenkin menemään lyhyitä kysymyksiä tai havaintoja, jotka muodostavat jollain tapaa kuitenkin pidempiäkin linjoja. Samasta asiasta voi olla useampi huomio.   

Kulkiessaan puitten välissä luuli kulkevansa tyhjässä tilassa,
kunnes näkymätön tarttui ihoon. 

Kauneuden mahdollinen määritelmä: jokin, joka tuntuu oikealta,
liikahtaa, saa alkunsa, on jo liikkeessä, on aina ollutkin. 

Hiljainen rasahdus voisi tapahtua myös minulle. 

Valokaaria

Tennilän

Marjamäen

Valokaaria