Vastaväitteitä rasisteille – Ihmisrotujen historia, tiede ja todellisuus

“Ihmisrotujen historia, tiede ja todellisuus”, lupaa alaotsikko. Rotu on selvästi olemassa oleva käsite ja tapa hahmottaa erilaisia ihmisryhmiä sosiaalisesti, useimmiten karkeasti fyysisten ominaisuuksien kuten ihonvärin tai fysiognomian perusteella. Kysymys kuuluu: onko rotu biologisesti käyttökelpoinen tapa luokitella ihmisiä? Perustuuko se jollain merkittävällä ja kiinnostavalla tavalla ihmisten genetiikkaan?

Adam Rutherfordin – taustaltaan geenitutkija – vastaus on “ei”. Ihmiset ovat erilaisia fyysisten piirteidensä ja käyttäytymisensä perusteella, kyllä, ja nämä erot voivat olla mielenkiintoisia. Todisteet näyttävät kuitenkin selvästi, että ihmisten välillä näkyvä muuntelu ei vastaa perinteistä käsitystä erilaisista ihmisroduista, ihmisiä ei ole mahdollista jaotella geneettisesti selvärajaisiin rotuihin ja ylipäänsä perimän ja kulttuurin vaikutuksen rajoja on vaikea nähdä.

Rutherford tutkailee esimerkiksi urheilua. Kaikkihan tietävät, että miesten satasella valkoisilla miehillä ei ole mahdollisuuksia, eikä ylipäänsä muilla kuin länsiafrikkalaistaustaisilla ole saumaa voittoon (ja nimenomaan -taustaisilla: varsinaiset länsiafrikkalaiset ovat pärjänneet olympialaisten satasella itse asiassa aika lailla tismalleen yhtä hyvin kuin valkoiset urheilijat). Tätä on selitetty erilaisin tavoin: väitetään, että tällaisella taustalla saa täydelliset geenit, tai että orjuus on jalostanut Amerikan mustasta väestöstä voimakasta. Orjuus ei kuitenkaan selitä yhtään mitään; mitään selkeää jalostusohjelmaa ei ollut olemassa ja kyse on muutenkin niin lyhyestä ajasta, ettei sillä ole vaikutusta.

“Ajatus mustien menestyksestä pikajuoksussa on peräisin vinoutuneesta ja kohtalokkaan vajavaisesta näytejoukosta, joka ei länsiafrikkalaisten pikajuoksijoiden suhteellisen vähyyden takia tue edes omaa hypoteesiaan.” Sitä paitsi – miksei tämä ylivertainen räjähtävän voiman potentiaali näy esimerkiksi 50 metrin uinnissa, joka on ihan vastaava pikamatka? (Erinäisistä kulttuurisista ja yhteiskunnallisista syistä Yhdysvaltojen mustasta väestöstä noin 70% ei osaa uida, siksi.)

Suomalaisilla sitä paitsi voisi olla tähän asiaan näkökulmaa: kuten kirjassakin kerrotaan, Paavo Nurmen aikoihin suomalaiset hallitsivat kestävyysjuoksua ylivoimaisina. Tässäkin haettiin selityksiä suomalaisten luontaisesta ylivertaisuudesta. Kuten kaikki varmasti tietävät, enää Suomi ei samalla tavalla juhli kestävyysjuoksussa, mutta sadassa vuodessa suomalaisten geneettiset ominaisuudet ovat tuskin menneet pilalle kestävyysjuoksun kannalta. Kulttuuri sen sijaan on muuttunut.

Kyytiä saavat myös genomiikka-alan yritykset, jotka lupaavat analyysejä ihmisten alkuperästä DNA-näytteen perusteella. Näiden analyysien paikkansapitävyydessä on omat isot ongelmansa. Mitä tarkoittaa, jos joku on alkuperältään “100% suomalainen”? Toivottavasti ei ainakaan sitä, ettei sukupuusta löydy yhtään ihmistä Suomen ulkopuolelta, koska sellainen sukupuu olisi jo melko huolestuttavalla tavalla sisäsiittoinen. Rotupuhtaus on käsitteenä kuvitteellinen, kaikilla on esivanhemmissaan hyvin monenlaisia ihmisiä, kun tarpeeksi kauas kelataan. Ja toisaalta – jos ajatellaan vaikkapa esivanhempiasi kymmenen sukupolvea sitten, kunkin heistä yksilöllisestä perimästä on sinussa jäljellä vain tuhannesosa, eli hyvin vähän. Käytännössä siis sillä, ketä esivanhempasi kymmenen sukupolvea sitten olivat, ei ole geneettisesti juurikaan merkitystä. Et ole geneettisesti välttämättä mitään sukua 1700-luvulla eläneille ihmisille, joista polveudut, joten sillä, kuuluuko joku geneettisesti johonkin heimoon, rotuun tai ryhmään, ei pitäisi olla liiemmin merkitystä. Kulttuurilla sen sijaan on erittäin paljon merkitystä. (Mainittakoon, että jokainen nykyisin elävä ihminen on sukua kaikille ihmisille, jotka elivät vuonna 1300 eaa, ei sen kauempana historiassa.)

“Rotu on todellista, koska se havaitaan. Rasismi on todellista, koska sitä harjoitetaan. Kumpikaan ei perustu tieteeseen.” Ihmispopulaatioiden väliset erot ovat todellisia, mutta ihonväri ensisijaisena rodun määrittäjänä perustuu silkkaan näennäistieteeseen. Ihmiskunnan menestys ylipäänsä selittyy osin sillä, että erilliset populaatiot ovat sekoittuneet ja vaikutteet ovat levinneet populaatiosta toiseen tehokkaasti. Vastaväitteitä rasisteille on hieno yleissivistävä esitys ihmisroduista genetiikan näkökulmasta ja antaa mukavasti pontta iänikuisiin ja kuluneisiin väittelyihin aiheen ympärillä.