Vivek Ojin kuolema

Vivek Oji on nuori nigerialaismies, joka kuolee. Hänen äitinsä löytää eräänä aamuna poikansa ruumiin kotioveltaan. Miten Vivek kuoli, miksi, ja kuka ruumiin toi ovelle? Siinäpä mysteeriä kerrassaan. Vivekin äiti Kavita haluaa saada vastauksia, mutta asioiden todellisen laidan tietävä Vivekin serkku Osita ei halua sitä kertoa, koska totuuden kertominen musertaisi Kavitan.

Vivek Ojin kuolemassa on kyse isoista kysymyksistä. Identiteetistä, nähdyksi tulemisesta, erilaisuudesta, syyllisyydestä. Millaisiksi vanhempien ja lasten suhteet rakentuvat: ovatko lapset olemassa vanhempiaan varten vai pitäisikö vanhempien hyväksyä lapsensa sellaisina kuin nämä lopulta ovat? Vivek ei ollut se, jona häntä pidettiin: “Minun oli vaikea kävellä ympäriinsä päivästä toiseen, koska ymmärsin, että muut luulivat minua tietynlaiseksi, mutta he olivat aivan väärässä, aivan hakoteillä, eivätkä nähneet todellista minääni.”

Tarina rakentuu pala kerrallaan. Tarinaa vie eteenpäin kaikkitietävä kertoja, joka antaa tilaa useammille henkilöille. Välillä minäkertojiksi pääsevät Vivek ja Osita itse, mutta varsinkin Vivekin osiot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Ositallakin on omat salaisuutensa, joita hän lukijalle kertoo. Kaikkiaan rakenne on hieno ja Akwaeke Emezi kertoo kiinnostavan tarinan hienosti ja kirkkaasti. Ympärillä kuhiseva Nigeria tarjoaa kiinnostavat puitteet tapahtumille, ympäröivä yhteiskunta on toisaalta hyvin moderni, toisaalta kiehtovalla tavalla taikauskoinen ja perinteinen.

“Onko ihminen ylipäätään olemassa, ellei kukaan näe häntä?”