Itseään täydentävä raunio : Fragmentin poetiikkaa

Poesia julkaisee Poesiavihkot-sarjassaan kaikenlaista kokeellista ja jännittävää kirjoja matalammalla kynnyksellä. Numerolla 37 luettavaksemme saapuu Kristian Blombergin ja Olli-Pekka Tennilän kirjoittama Itseään täydentävä raunio : Fragmentin poetiikkaa, joka sukeltaa fragmenttikirjallisuuden pariin.    Fragmentilla tarkoitetaan jonkinlaista epätäydellistä kappaletta tai palasta. Tekstinä se voi olla runoutta tai proosaa, mutta heti ensimmäisellä sivulla Blomberg ja Tennilä esittävät olevan mahdollista, että ”fragmentti käyttäytyy kirjoituksena toisin kuin runous tai proosa”. Siitä alkaa työ, joka purkaa fragmenttien mahdollisuuksia.    Itseään täydentävän raunion muoto on tietysti fragmentaarinen. Ajatus kulkee sirpaleina, joiden huomio kiinnittyy milloin mihinkin. Fragmentin aforistinen luonne tulee ilmi: Blomberg ja Tennilä kiteyttävät ajatuksia taitavasti.   

Mikä tahansa kohta voi olla teoksen tärkein. Myös tämä. Ilmeetön. 

Itseään täydentävä raunio

”lopulta emme tiedä”

”saattaa olla”

”olemme tainneet tottua”

Kiehtova erityistapaus: yhteisessä kielessämme ajelehtii lukuisia fraaseja tai idiomeja, joiden alkuperä on unohtunut. Ne ovat säilyneet, koska eivät enää kuulu teokseen josta ovat lähtöisin: emme siis siteeraa teosta, vaan toistamme fraasia, joka on pelastautunut fragmentoitumalla.