Kitty, eli kuinka mies tuhotaan

Tälle viihdyttävälle romaanille puitteet tarjoaa 1740-luvun Lontoo kaikessa likaisuudessaan. Kitty Blackstone on apteekkarin tytär, joka kaikista mieluiten työskentelisi isänsä apteekissa lääkkeiden parissa. Tämähän ei kuitenkaan naiselle sovi, vaan Kittyä yritetään koulia seurapiirikelpoiseksi ja lopulta hänet naitetaan ikälopulle (ainakin nelikymppiselle!) kihtiselle kauppiaalle. Siinäpä Kittyllä onkin pohtimista, miten saavuttaa vapautensa.

Kittyä piinaa paitsi ikävystyttävä avioliitto, myös aivan toisenlaiset tunteet. Ennen häitään Kitty raiskataan. Hänen onnistuu raapaista kynsillään kunnon naarmut hyökkääjänsä poskelle ja kuinka ollakaan, häävieraiden joukossa on herra Heath, jolla on sopivat arvet poskessaan. Halu kostaa Heathille ja suunnitelmat siitä, miten Heathin parhaiten saisi pois päiviltä, täyttää Kittyn päivät ja myös yöt – yöt Kitty viettää uneksien varsin yksityiskohtaisia ja väkivaltaisia kidutusfantasioita.

Tästä alkaa melkoinen kieputus. Kitty on täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, väärinkäsityksiä, salajuonia, virheitä ja erehdyksiä. On romantiikkaa, kidutuksella hekumointia, seikkailua ja jännitystä. Kaikkea kuorruttaa musta huumori ja moderni silmäniskentä, epookkia ei oteta turhan vakavasti. Kitty on varsin nykyaikainen päähenkilö kaikessa aikaansaavuudessaan ja haluttomuudessaan asettua siihen asemaan, jota häneltä odotetaan.

Tartuin Kittyyn toivossa saada hauskaa ja kepeää aikakausiviihdettä ja sitä kirja tosiaan tarjoili. Tämän perusteella Terhi Tarkiaisen esikoisteos Pure mua lienee syytä myös lukea.