Maggie, eli kuinka jano tyydytetään

Terhi Tarkiainen on kirjoittanut jo kolme 1700-luvulle sijoittuvaa tieteenfilosofisia aineksia hyödyntävää kuumaa romanttista viihdekirjaa. Kittyssä apteekkari sekoitteli lääkkeitä, Emilyssä ihmeteltiin sähköisiä ilmiöitä ja nyt Maggiessa ollaan parantavien vesien äärellä.    Kirjan pääosassa ovat kaksoset Maggie ja Richard Wayward. He ovat orpoja ja molemmat naimattomia. Riittoisa elanto tulee laivanvarustusbisneksistä. Richard on sairaalloinen ja kärsii vaikeista kohtauksista, joten Maggie on omistanut elämänsä veljestään huolehtimiselle. Kaikkea on kokeiltu, mutta nyt Lontoon seurapiireissä mainetta niittää tohtori Fox kylpyineen. Richard pelkää vettä, mutta suostuu kylpyterapiaan.    Keskusteluistaan Foxin muiden potilaiden kanssa Maggie on ymmärtävinään, ettei monikaan heistä ole varsinaisesti sairas, vaan naispotilaita kiehtoo tohtorin hoidoissa jokin aivan muu. Lupaus tuhmuuksista saa Maggienkin kiinnostumaan, mutta myös ymmälleen, kun tohtori ei osoittaudukaan aivan yhtä auliiksi palvelemaan näissä tarpeissa kuin huhut ovat antaneet ymmärtää.    Richardin hoidot kuitenkin etenevät, yllättävin seurauksin. Maggie ei muista menneistä, etenkään vanhempiensa kuolemaan liittyvistä asioista, juurikaan mitään – eihän hän ollut edes paikalla – mutta nyt Richardin hoitojen myötä vanhat muistot alkavat kuplia pintaan. Salaisuudet alkavat paljastua, identiteetit sekoittua ja itse kunkin todelliset halut tulevat päivänvaloon.    Kirjan kertojina ääneen pääsevät sekä Maggie että Richard. Maggie on äänessä pääosan kirjasta; itse asiassa Richard pääsee kertojana ensimmäistä kertaa ääneen vasta 11. luvussa, eli vasta jossain sadannen sivun jälkeen. Se on aika myöhään ja tulee vähän yllätyksenä. Toisaalta se on tarpeen: Richardin näkökulma syventää tarinaa.    Matkan varrella on luvassa sarjan aikaisempien kirjojen tapaan jännittäviä käänteitä, kuumaa seksiä ja 1700-luvun omituisuuksia, kuitenkaan turhan tiukasti aikakauden ajatusmaailmaan jumittamatta. Kuten Tarkiainen tekemässäni haastattelussa sanoi, historialliset puitteet pyrkivät olemaan tarkkoja, mutta henkilöhahmoissa ja juonissa anakronismi ei haittaa.    Sarjan kirjat ovat täysin itsenäisiä, eli ne voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Ei siis ole paljonkaan syitä olla hyppäämättä Tarkiaisen mukana kiihkeälle 1700-luvulle! Tämä on oivaa ja sopivasti kuumaa viihdettä, jälleen kerran.