Miksi en enää puhu valkoisille rasismista

Brittiläinen toimittaja Reni Eddo-Lodge kyllästyi puhumaan valkoisille rasismista, joten hän kirjoitti aiheesta blogikirjoituksen, jonka seurauksena hän on päätynyt puhumaan todella paljon valkoisille rasismista. Käytännöllistä! No, kaikesta tästä seurasi tämä oivallinen kirja, joka toivon mukaan vähentää tarvetta vääntää valkoisten kanssa rakenteellisen rasismin perusteista.

Siitä tässä nimittäin on kyse. Eddo-Lodge ei kieltäydy kategorisesti kaikesta rasismikeskustelusta kaikkien valkoisten kanssa, mutta hän ei enää jaksa jankkaamista sen suuren enemmistön kanssa, joka kieltäytyy näkemästä rakenteellista rasismia eri muodoissaan. Ymmärrän, että sellainen onkin varmasti käsittämättömän turhauttavaa. Sen verran isoista ja merkittävistä asioista rakenteellisessa rasismissa on kyse.

Eddo-Lodgen näkökulma on vankasti brittiläinen. Se on suomalaiselle lukijalle vähän vieraannuttavaa jossain määrin; toisaalta on freesiä lukea eurooppalaista näkökulmaa, eikä vain amerikkalaista. Mukana on onneksi oivat kotimaista kontekstia tuovat alkusanat Maryan Abdulkarimilta, mutta kyllähän näistä rakenteellisen rasismin esiintymistä suomalaisemmastakin näkökulmasta lukisi mieluusti lisää (epäilemättä aiheesta on joku voinut jo kirjoittaakin).

Intersektionaalinen feminismi on vahvasti mukana kuvioissa ja valkoiset feministit saavat oman osansa Eddo-Lodgen höykytyksestä. Jos feminismi on radikaali näkemys siitä, että naisillakin on ihmisoikeudet ja antirasismi yhtä lailla radikaali näkemys mustien ihmisoikeuksista, niin mustien naisten ihmisoikeuksien tunnustamiseen taidetaan tosiaan tarvita intersektionaalista feminismiä.

Vähän arveluttaa, minkä verran tämä kirja löytää niiden lukijoiden käsiin, jotka näistä ajatuksista eniten hyötyisivät ja missä määrin Miksi en enää puhu valkoisille rasismista päätyy niiden luettaviksi, jotka jo valmiiksi ovat kartalla rakenteellisesta rasismista. Se ei tietysti ole tämän kirjan vika. Suosittelen, kyllä tämä sen verran olennaista asiaa taas on.