Namiyan puodin ihmeet

Keigo Higashino tunnetaan arvoitusdekkareistaan, joita Punainen silakka on julkaissut suomeksi jo kaksi (Uskollinen naapuri ja Myrkyllinen liitto). Kolmas Higashino-suomennos ei ole samaa Galileo-dekkarien sarjaa, eikä itse asiassa dekkari ensinkään. Tämä kirja on kuitenkin helppo nähdä arvoitusdekkarien mestarin kirjoittamaksi, sen verran hienostunut rakennelma kirjaan on punottu.    Namiyan puodin ihmeet kertoo pintatasollaan kolmesta pikkurikollisesta. He ovat juuri tehneet ryöstökeikan, mutta pakoautoksi varastettu vanha Toyota Crown on tehnyt tenän eikä suostu käynnistymään. Yksi rosvoista tietää lähistöltä autiotalon, jossa he voivat odottaa yön yli ja aamulla sitten turvallisesti sulautua työmatkaruuhkan sekaan. Vanha Namiyan puoti osoittautuu kuitenkin kovin arvoitukselliseksi yösijaksi.    Rosvot nimittäin saavat postia. Hylätyn kaupan postiluukusta putoaa kirje, jossa nimimerkki ”Jänis kuussa” kertoo huolistaan ja kysyy neuvoa. Rosvoille selviää, että kaupalla on sellainen maine. Lapset keksivät, että Namiya-nimestä vääntyy nayami eli ”huoli” ja alkoivat kysellä kauppiaalta kaikenlaisia pilakysymyksiä. Kauppias vastaili kysymyksiin vakavasti ja ennen pitkää kysymykset alkoivat saada vakavampia sävyjä ja neuvojen antamisesta ihmisten huoliin tuli iso osa kaupan palveluksia.    Mutta nyt kauppiasta ei näy missään, kauppa on täysin hylätty, mutta joku on silti lähettänyt kysymyksen. Rosvot päättävät vastata kysyjälle, koska miksipä ei? Kysyjän pulma liittyy huippu-urheilijan uran ja puolison vakavan sairastumisen sovittamiseen yhteen ja rosvokolmikolla herää asiasta monia ajatuksia ja näkemyksiä.    ”Normaalistihan kukaan ei kysy meikäläisiltä neuvoja. Me ei yritetäkään auttaa ketään. Me ei saada vastaavaa tilaisuutta ehkä koko ikänämme, tämä saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta. Kai edes kerran voi kokeilla?”    Niinpä rosvot vastaavat kirjeeseen ja jättävät vastauksensa etiketin mukaisesti kaupan takana olevaan maitolaatikkoon. Todella kummallista tapauksesta tekee se, mitä seuraavaksi tapahtuu: kirjeenvaihto jatkuu välittömästi, seuraava kirje ”Jänikseltä kuussa” putoaa luukusta lähes välittömästi. Kirjeiden välillä on kuitenkin kulunut aikaa ja pian rosvot oivaltavat, että kirjeet eivät muutenkaan tule heidän ajastaan: nykyteknologia on kirjeiden kirjoittajalle vierasta ja hän muutenkin vaikuttaa tähtäävän vuoden 1980 olympialaisiin.    Todellinen ihme, siis! Tästä tarina vasta alkaa. Kaupan ihmeellisyyttä kuvataan monelta kantilta, Higashino kertoo useamman kiehtovan elämäntarinan, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella Namiyan sekatavarakauppaan. Ääneen pääsee myös kauppias itse. Tarinat kietoutuvat tyylikkäästi yhteen. Tässä tosiaan näkyy Higashinon tausta dekkaristina: melko monimutkainen eri aikatasoilla liikkuva rakenne on toteutettu saumattomasti. Kaikki saa lopulta selityksensä, ilman että kaupan mysteeriä mitenkään aivan läpikotaisin selitetään. Jotain ihmeen tuntua sentään säästetään!    Luin itse Namiyan puodin ihmeet näin joulukuun alussa, mikä on oikein mainio hetki tälle kirjalle. Tiettyä joulun ihmettä tarinassa on, mukavaa sentimentaalisuutta ja kevyttä siirappisuutta. Tämä on sellainen ihastuttava tarina, jossa kaikki palaset lopulta loksahtelevat paikoilleen, ihmiset viisastuvat ja tekevät hyviä valintoja. Namiyan puodin ihmeitä on helppo suositella kaikille, jotka haluavat lukea jotain nokkelaa ja hyväntuulista, joka jättää iloiselle mielelle.    Raisa Porrasmaa on suomentanut teoksen suoraan japanista. Totuttuun tapaan suomennos on sujuvaa tekstiä ja japaninkielen erityispiirteitä on säästetty tekstissä ja selitetty alaviitteissä melko niukasti, mutta sopivasti.