The Obelisk Gate

Mantiene el nivel y desarrolla.

Lo planteado en La Quinta Estación va más allá.

Todo avanza, todo mola exactamente igual que en la primera entrega.

Y lo mejor de todo es que te quedas con ganas de más (a por el tercero que voy).

De nuevo destacar la traducción de David, absolutamente impecable. Hace poco con motivo de la publicación de El Cielo de Piedra ha colgado en Twitter un hilo donde comenta aspectos sobre la traducción de esta trilogía, totalmente recomendable.

¡Qué maravilla! No es para menos después de recibir dos premios Hugo consecutivos.

Sigue la historia de Damaya-Sienita-Essun en la comu de Castrima tras su encuentro con Alabastro y el comienzo de una nueva Quinta Estación. Ahora se conoce la historia y el paradero de Nessun, su hija, y lo que realmente ocurrió con su hijo Uche. ¿Algo sobre los enigmáticos comepiedras? Claro que sí, acompañado de un poco de historia antigua comepiedresca y una sorprendente revelación sobre Hoa. Y, por supuesto, los benditos obeliscos. Hay mucho, mucho más.

Hay que destacar también el gigantesco trabajo de traducción de David Tejera Expósito [palmas].

Sra. Jemisin, ¿se irá por el tercer Hugo? A esperar la tercera entrega.

This second book in the trilogy was just as much fun as the first and also a Hugo winner. Really enjoy the interconnected skills (indistinguishable from magic) that many of the characters have. The world is fascinating. And the alien semi-human characters are delightfully odd and intriguing. I also enjoy how the author does not spell everything out for the reader. You can piece together things on your own. It adds to the fun. Moving on directly to the third book in the trilogy.

However, for all that this novel has excellent world-building, is populated by wonderful characters, and is written in great style, it does have one weak spot: the plot, particularly in relation to the overall narrative of the series. While there is nothing inherently wrong with the novel???s plot ??? not least because a lot of it is devoted to character development ??? there is a certain unevenness to it that reminds me that this is the middle book of a trilogy: the midway point between a spectacular opening and what promises to be a spectacular ending. This is what I call ???middle book syndrome???, and while The Obelisk Gate does not suffer too badly from it, I still strongly feel that sense of it being a waypoint on the journey towards something greater, instead of being something great on its own.

Full review here: http://wp.me/p21txV-ve

Maybe it's just me. Maybe I just needed to acclimate myself to her writing style. But I liked this book better than the first one. I comprehended a little more of the world after reading both books. I was getting more excited about Essun and Hoa. And, much to my surprise, I was super on board with bringing Nassun and Schaffa together. I think they might have been my favorite part of the book, for some odd reason.

Also, Alabaster. But I needed more. That's my only complaint. I looooove Alabaster.

The Obelisk Gate adalah novel kedua dalam trilogi The Broken Earth. Novel ini melanjutkan akhir dari The Fifth Season, berfokus pada Essun, seorang orogene yang berusaha bertahan hidup di dunia yang dilanda kehancuran alam dan kekacauan politik. Di buku ini, konflik antara orogene, orang-orang dengan kekuatan mengendalikan energi bumi, dan mereka yang takut dan menindas mereka semakin intens. Essun juga harus berhadapan dengan ancaman dari berbagai sisi, termasuk perjuangannya mencari Nassun, putrinya, yang terpisah darinya sejak gempa besar yang melanda Tirimo. Nassun sendiri diceritakan mulai mengembangkan kekuatan besar dan memiliki jalannya sendiri dalam dunia yang kejam.
Di buku kedua ini masih tetap mengandalkan narasi dengan pengungkapan lambat dan menggali lebih dalam pada misteri obelisk dan bagaimana mereka terkait dengan kehancuran dunia, serta memperkenalkan dinamika antara kekuatan alam, teknologi kuno, dan karakter manusia. Selain itu, novel ini membahas isu-isu yang relevan seperti identitas, kekuasaan, pengkhianatan, dan trauma antar generasi, yang menambah dimensi emosional yang kaya pada kisahnya.
Keuntungan seri yang sudah selesai adalah aku bisa segera binge-read seluruh serinya. Langsung lanjut ke buku ketiga, The Stone Sky.

It's always a bit daunting to start the second book in a series when you so thoroughly enjoyed the first book. Will it be as good? Better? I would say that N.K. Jemisin's second book in The Broken Earth trilogy was just as good, if not even better. Some of the lulls in the first book which spiralled into stories I wasn't as interested in are replaced by fascinating parallel journeys of mother and daughter in all its messy, heart-wrenching ways. This really is the core of the story and I think a stronger one for it, but it also expands the world and continues to spin new mysteries while answering old ones. New characters and places continue to fascinate and frustrate in equal measure. Although I felt the secondary characters certainly don't get as much fleshing out, Essen and Nassun more than make up for it. I was flipping pages and staying up late to finish ‘just a bit more'. This continues to be one of the best fantasy reads I've read in awhile and I'm excited to dive into the final chapter.

chef's kiss Muah!Mm. Yes. Please. Thank you.Loved this, - perhaps not as much as [b:The Fifth Season 19161852 The Fifth Season (The Broken Earth, #1) N.K. Jemisin https://i.gr-assets.com/images/S/compressed.photo.goodreads.com/books/1386803701l/19161852.SY75.jpg 26115977] but - it was everything I wanted from the series so far and more.The writing is excellent; character building is balanced and the sections with 2nd person PoV are well done and didn't effect my immersion whatsoever.The story covers a shorter overall period of time than the first book; in this entry a little over a year passes during the course of the story in which both Essun and her daughter Nassun are improving and honing their skills, albeit they seem to be on a collision course with each other for the third instalment.Besides this I don't think I can say much more without spoilers so sufficed to say this is a worthy follow-on and deeply enjoyable ‘next step' in the trilogy. If you read and enjoyed The Fifth Season, definitely keep going.

I feel unqualified to review this. Obviously, it's genius. Obviously, I have not read enough fantasy/scifi to be enlightened enough to review it. I just really, really dig these books. The world building is amazing, the characters are so multi-dimensional, and the plot moves at a pace where I am never, ever bored.

I have two gripes, one is valid and the other one is just stupid, and my fault.
First, I am having trouble with Nassun, who is supposed to be 10 but who is sly like a 40 year old. I'm just not buying her character. It doesn't help that I see that whole POV of “team bad guy” anyway.

Can I just say how I wish Castrima actually existed and was a hotel and I could vacation there for a week?

Other problem, the plot. My ridiculous brain that reads two books a week cannot remember every plot point from 7 months ago when I read the first book. How do people keep these series books straight? Especially something like this with all of these characters and locations. It's funny but I remembered Essun and Tonkee, and Alabaster. I forgot everyone else. I forgot who Hoa was! I forgot (and still can't quite remember) Schaffa. So, this time I kept a written record of everything that happend so that I can read that and remind myself before the 3rd (and final?) one comes out.

I'm going to wait a bit and then go and read her other series.

Sanoisin, että on jonkunmoinen saavutus voittaa arvostettu kirjallisuuspalkinto trilogian toisella osalla. Kakkososathan ovat helposti väliinputoajia: ensimmäinen osa on kiinnostava, kun se esittelee kokonaan uuden maailman ja kolmososa on luonnollisesti jännittävä finaali. Kakkososa on sitten silta alun ja lopun välissä. No, näin sen tietenkään tarvitse olla. N. K. Jemisin voitti Hugo-palkinnon Murtunut maailma -trilogiansa jokaisella osalla ja tämä kakkososakin ansaitsee kyllä palkintonsa.

Ensimmäinen osa, Viides vuodenaika, esitteli meille Tyynimaan. Tämä manner on vulkaanisesti äärimmäisen aktiivinen ja jatkuvien maanjäristysten repimä. Aina silloin tällöin joku luonnonkatastrofi aiheuttaa riittävästi tuhoa laukaistakseen viidennen vuodenajan eli pitkäkestoisen talven, joka aiheuttaa laajamittaista tuhoa yhteiskunnassa. Koko Tyynimaan yhteiskuntajärjestelmä on muodostunut viidennen vuodenajan uhan torjumiseen.

Edellisessä kirjassa laukaistiin käyntiin viides vuodenaika. Se on mittava, helposti tuhatvuotinen, ja se ei käynnistynyt sattumalta. Maailman mursi voimakas orogeeni. Orogeenit ovat halveksittuja ja silti tarpeellisia ihmisiä, joilla on kyky aistia ja hallita maan liikkeitä. Orogeeni voi yhtä lailla suojella ja tuhota ja siksi yhteiskunta sietää heitä vain äärimmäisen tiukan kontrollin alla.

Päähenkilö Essun on löytänyt tiensä turvalliselta vaikuttavaan yhteisöön. Luottavainen hän ei missään nimessä voi olla, sillä Essunilla ei ole vielä minkäänlaista kokemusta yhteisöistä, joissa orogeenien olisi turvallista olla. Tätä yhteisöä kuitenkin hallitsee orogeeni, mikä on lupaavaa. Essun ei ole kuitenkaan löytänyt tytärtään, jonka tämän isä kaappasi mukaansa tapettuaan perheen pojan. Vuodenajan vaikeat olosuhteet estävät kuitenkin toistaiseksi tyttären jahtaamisen.

Kun edellisen osan lukemisesta on se puolisen vuotta, vaati hieman palauttelua päästä Jemisinin omintakeiseen maailmaan sisälle. Ylitsepääsemätöntä se ei kuitenkaan ollut ja pian olinkin jo uppoutunut Tyynimaan maailmaa järisyttäviin tapahtumiin. Lukija, joka ensimmäisen osan perusteella saattoi kuvitella tuntevansa orogeniaa, saa kohdata aivan uudenlaisia voimia. Valtakunnanorogeenien Fulcrumin kouluttama Essun on kuitenkin yhtä ymmällään: hän saa tehtäväkseen vaatimattomasti koko maailman pelastamisen, keinoilla, joita hän ei itsekään oikein ymmärrä. On siis aika oppia.

Obeliskiportti lähtee erinomaisista lähtökohdista ja vääntää ruuvia entistäkin tiukemmalle. Mielenkiintoinen maailma on vieläkin kiinnostavampi, tapahtumat käyvät dramaattisemmiksi ja panokset kovemmiksi. Obeliskiportti on myös hyvin kirjoitettu. Sinä-preesens tuntuu edelleen vähän kummalliselta kirjoitustavalta, mutta sitä pahiten inhoavat eivät ole varmastikaan päässeet tänne toiseen kirjaan asti.

Nähtäväksi jää, miten kolmannessa osassa tapahtuu. Saadaanko maailma pelastettua? Jos maailman pelastaminen onnistuu, mikä on hinta, joka siitä on maksettava? Löytääkö Essun tyttärensä ja mitä siitä seuraa? Tarina jää todella mielenkiintoiseen tilanteeseen. Onneksi kolmas osa saadaan suomeksi jo syksyllä.

The second person POV sections for Essun didn't work as well for me in this sequel to “The Fifth Season.” In fact, it was distracting and confusing, probably on purpose. I also found Essun to be a bit dull and somewhat stupid in this one with far too much relying Alabaster's character pushing the story along; some of the information sections were convoluted and still don't Vick fit me days after finishing the book. Some of the backstory on Jija and Schaffa was compelling. With that said, I'm interested in the conclusion to the trilogy.